Monthly Archives

tammikuu 2017

VIHDOIN SE ON VALMIS!

Pakko sanoa että mulla on niin ristiriitaiset fiilikset tästä koko jutusta. Oon haaveillut omista sivuista jo pidemmän aikaa, mutta en ole ehkä oikein löytänyt oikeaa tietä tai fiilistä aloittaa niitä. Jotenkin bloggaaminen tuo mulle nykyään ekana mieleen toinen toistaan muistuttavat muotikuvaukset ja ”täydelliset ihmiset” niiden takana. Täydelliset kodit, parisuhteet,vaatekaapit, lapset, jne. Täydelliseltä vaikuttavat elämät. Ja se on juurikin pelottavaa sosiaalisessa mediassa – selaan sitä ihan liian monta tuntia päivässä ja tuhlaan aikaani miettien muiden elämää. Ja vertaillen. Vertaan omia vatsamakkaroitani muiden vartaloihin ja tekemiäni meikkejä jonkun toisen tekemiin. Mehän ollaan kaikki yksilöitä, eikä mulla tarvitse olla niin täydellistä kroppaa tai samanlaista huulipunaa laitettuna mitä jollakin toisella, sehän olisi itse asiassa aika tylsääkin. Ja älkää ymmärtäkö väärin, kaikilla on oma juttunsa ja sehän on parasta maailmassa. Mun pitää vaan tajuta omani. Ei miettiä, mitä joku haluaisi lukea, vaan kirjoittaa siitä mistä itse haluan – vertaamatta itseäni muihin. Olla oma itseni ja ymmärtää se, että todellisuus ja sosiaalinen media ovat kaksi täysin eri asiaa.

Elän siinä samassa ”täydellisessä” illuusiossa itsekin, harvemmin sitä postaa Instagramiin kuvaa, jossa on juuri itkenyt monta tuntia putkeen silmät niin turvonneena kiinni, ettei edes tunnista itseään peilistä. Enhän minäkään sitä tee, ja minäkin tykkään vaatteista ja kengistä – sekä myönnän olevani hieman turhamainen ihminen joissakin asioissa. Rakastan ottaa kuvia Kuuman täydellisistä avokado-toasteista. (Ne myös maistuu yhtä täydellisiltä kuin miltä ne näyttää, by the way.) Ja on kivempaa postata joku nätti kuva ja saada tykkäyksiä – niin se vain on. Koen olevani ja eläväni täysin samassa ympyrässä tavallaan – ympyrässä mikä ärsyttää minua ja haluaisin katkaista sen. Ainakin tehdä siihen pienen särön. Mutta haluaako kukaan ylipäätänsä kuulla epäonnistumisista tai huonoista päivistä? Onko se kauniisti aseteltu aamupala kuitenkin mielenkiintoisempi, kuin se sotkuinen pöytä aamupalan jäljiltä? Luulen, että välillä on mukavaa elää pienessä pumpulissa ja tehdä vähän turhamaisia juttuja. Mutta, sitten myös huomaan kaipaavani sitä todellisempaa, helpommin lähestyttävää – jollakin tavalla samaistuttavampaa sisältöä kaiken tämän täydellisyyden keskellä.

Haluaisin pystyä nauttimaan enemmän hetkestä ja pystyä sanomaan ääneen jos asiat ei aina mene niin kuin toivoisi. Ja olla armollinen itselleen. Nauttia, rakastaa, nauraa, hyväksyä omat ja muiden säröt. Olla tukena ja turvautua, kuunnella ja tulla kuulluksi. Tehdä oikeita valintoja ja mennä kohti hyvää oloa. Onneksi se matka on jo alkanut. Ja tällä hetkellä mulla on aika hyvä olla, vaikka jotkut tulevaisuuteen liittyvät asiat jännittävätkin kovasti ja tämän julkaiseminen sitäkin enemmän. Haluan jakaa iloja ja suruja, täydellisyyttä ja epätäydellisyyttä. Haluan kirjoittaa varmaan vähän kaikesta, fiilistellä mun meikki-, hius- ja ihonhoitojuttuja sekä elämää ylipäätänsä. Höpötellä kokkikokeiluista, ehkä uusien harrastusten löytämisestä aikuisiällä.. Haluaisin kertoa mielenkiintoisten ihmisten tarinoita ja höpötellä vaikkapa menestymisen tarpeesta ja onnellisuuden tavoittelemisesta. Aluksi ajattelin kirjoittavani pelkkiä kauneusjuttuja, mutta koskaan ei voi tietää mistä innostuu ja tällä hetkellä kirjoittaminen tuntuu aivan ihanalta! Joten parempi olla kategorisoimatta itseään mihinkään lokeroon.

Ja sen verran haluan kehaista itseäni, että sain luotua nämä sivut ilman yhtään koodaria ja olen siitä hemmetin ylpeä! Jotenkin nää tietokonejutut ei oo oikeen ollu mua varten. Väänsin jo itkua sekä koin suurta epätoivoa useamman päivän (viikon) tämän sivuston takia. Upeat kuvitukset piirsi mun lahjakas ystävä Aino. Esimerkiksi Ainosta haluan kirjoittaa myöhemmin lisää<3 Kiitos, Sita, Milla ja Tomppa – mun henkilökohtaiset IT-tukeni tämän projektin parissa. Huh tästä tekstistä tuli jotenkin aika henkilökohtainen, vaikka tarkoitus oli tehdä lyhyt ja kevyt aloituspostaus. No mutta, tällä mennään!

 

Anu