YSTÄVÄNI AURINKO

Rakastan aurinkoa, mutta meidän suhteemme ei aina ole ollut pelkkää rakkautta. Sen jokainen säde ja muoto saavat minut haukkomaan henkeäni, varsinkin silloin kun se pitkän pimeän talven jälkeen kurkistelee pilvien takaa. Olen kasvanut pohjoisessa,  ja siellä vaan sattuu olemaan ihan hemmetin pimeää – sitä ei oikeastaan tajua ennen kuin sen itse kokee. Rovaniemellä vielä asuessani ainut valo talvisaikaan taisi olla meidän kaksion jääkaapissa palava lamppu – senkin valo hieman surkea. Joten jo nuorena tyttönä tajusin, että ainut selviytymiskeino oli sijoittaa kaikki töistä tienaamani rahat ulkomaanmatkoihin.

Ensimmäinen oma reissu ilman vanhempia tehtiin tyttöjen kanssa Kyproksen Agia Napalle vuonna 2010, jossa vietimme kaksi viikkoa ihoamme grillaillen hotellin altaalla. Kirjaimellisesti. Yhtenä päivänä taisimme poistua jopa paikalliselle rannalle, muuten pysyteltiin turvallisesti hotellin omalla poolilla. Tärkeintähän oli saada hyvä bruna pintaan. Ensimmäiset meistä asettuivat lankuttamaan aurinkotuoleille aamu yhdeksältä ja lopettivat ilta kuuden aikaan auringon laskiessa.. Nuo valkoiset muovituolit tuntuivat niin rakkailta, että eräänä yönä nukuimme ystäväni kanssa koko yön kyseisillä tuoleilla, olipahan sitten parhaat paikat aamua varten varattu. Vartalo ja kasvot vuorattiin Yves Rocherin Tahitilla – jota ostettiin aina monta pulloa heti Helsinkiin saapuessa. Sitä sitten valeltiin kuin kalkkunaa konsanaan ympäri kehoa. Aurinkorasvaa lisäsin nenän vähän punoittaessa, muuten se oli aika vähällä käytöllä. Naamani oli niin punainen, että annoin sille ensihoitoa Bepanthenilla. Anteeksi äiti ja isi jos luette tätä, tiedän että olette aina paasanneet minulle auringon vaaroista.

    Agia Napa 2011 – Oltiin niin surullisia kun piti lähteä kotiin..Varmaan ihan hyvä että lähettiin.

Gambia 2011 – Hotellin pihalle ilmestyi yksi aamu kilppari, se taisi muuten kakata meidän bungalowin terdelle <3

             Olin Egyptissä kuukauden harjoittelussa 2012

Tällä samalla menolla jatkoin reissaamista hyvin pitkään ihoani ja siihen kohdistuvaa syöpäriskiä sen kummemmin ajattelematta, kunnes pari vuotta sitten taaksepäin vietetty laivamatka Buenos Airesista Uruguaylla sijaitsevalle Colonialle muutti suhtautumiseni aurinkoon täysin. Alkureissumme oli ollut pitkälti pelkkää vesisadetta ja kun ystävämme aurinko sitten näyttäytyi kyseisellä lauttamatkalla, olihan siitä otettava kaikki irti. Minä valkoinen suomalainen väitin kyllä kovaan ääneen, että minähän en pala helposti (onhan minulla kuitenkin sukujuuria Ruotsissa). Haetaan vaan drinksut ja nautitaan elämästä nyt kun voidaan. Ja mehän tytöt nautittiin! Aurinkorasvat olivat jääneet ruumaan meneviin laukkuihin ja päälläni ollut t-paita vaihtui parin drinksun jälkeen bikineihin. Ei tässä mitään hätää vaikka vähän punottaa – no punoitti sitten seuraavat kaksi viikkoa ja aivan perkeleesti punoittikin. Ihoni paloi niin pahasti, että hostellien lakanat raastivat öisin ihoani, parasta oli vain yrittää nukkua liikkumatta selälläni. Tyhjensin paikallisen apteekin Aloe vera-varastot ja kuorrutin itseni turkkilaisella jogurtilla – jouduin jopa syömään tulehduskipulääkkeitä. Tuo kirkuvan punainen ruumiillistuma ja muiden matkailijoiden ” Uuh you look bad, what happened to you.” hokema huutaa edelleen takaraivossani.

Uruguay 2016 – BURNED!

Mulla riittäisi näitä typeriä tarinoita liittyen rusketukseen vaikka kuinka paljon – mutta pointtina ehkä se, että aurinko ei todellakaan ole leikin asia. Ja itsekin sen tajusin aivan liian myöhään, aurinkorasvat on kuitenkin keksitty jo 1920-luvulla.. Suositeltavaa olisi tietysti pysyä kaukana siitä ja suojautua päästä varpaisiin, mutta meidän välillä on silti sitä rakkautta. Mutta siihen uhkarohkeaan alkuhuuman rakkauteen on tullut säröjä – ja nykyään suhteemme on turvallisempi, hieman etäisempi.   Olemme lähdössä tiistaina lämpimään ja tälle reissulle ostin ensimmäistä kertaa luonnonkosmetiikan puolelta aurinkorasvoja. Olen lukenut kyseisistä rasvoista paljon hyvää – joten odotan niiden kokeilemista innolla. Reissulle pakkaan myös rasvojen lisäksi itsesuojeluvaistoa sekä järkeä mukaan. Ajattelin tehdä oman postauksen reissukosmetiikasta sekä rasvojen toimivuudesta lomalta. Loppuun vielä yksi lempparikuvistani Etelä-Amerikan reissulta, joka muistuttaa minua ja ehkä sinuakin tämän jälkeen auringon vaaroista. Kuvassa on tietysti hieman filtteriä – mutta todellinen väri oli aika lähellä.

Lomatunnelmin,

Anu

Previous Post Next Post

You may also like

Leave a Reply