Browsing Category:

Muut höpinät

ONNELLISUUS JA HYGGEILY

Hei sinä kaunis ihminen!

Vietimme ystävieni kanssa pidennetyn viikonlopun Kööpenhaminassa ja perinteisten suklaarasioiden sijaan toin kotiin tullessani palan paikallista onnellisuutta. Olen vieraillut kyseisessä kaupungissa kerran aiemmin, ja muistan jo silloin julistaneeni rakkautta tuota ihanaa kaupunkia kohtaan. Tällä kertaa rakkaus roihusi oikein kunnolla ja aloin jo miettiä, miten Mambo-koiramme saataisiin sinne ilman lentokonekuljetusta ja paljonko rahaa kuluisi Hyggeilyyn kuukaudessa. Innostun asioista ehkä liiankin helposti ja palautin itseni maan pinnalle aika nopeaa. Sen sijaan, että alkaisin pakkaamaan asuntoamme muuttolaatikoihin, päätin yrittää poimia palan Tanskalaista onnellisuutta omaan elämääni täällä Suomessa. Tanskalaisista paistaa kilometrien päähän hyvä olo – he hymyilevät, auttavat, nauravat, koskettavat ja keskustelevat. Ja ihan julkisesti, silleen että kaikki näkee ja kuulee sen.

Ystävällisyys toisia ihmisiä kohtaan tuli esille joka puolella – milloin haahuilimme kartta kädessä ja paikalliset auttoivat oikealle kadulle, milloin valtasimme huomaamattamme pyörätien ja saimme vihaisten huutojen sijaan ystävällisen hymyn joka viittoi siirtymään kävelytielle, milloin olimme tilaamassa ihan liikaa ruokaa ihan liian kalliissa aamupalapaikassa  ja ystävällinen tarjoilija huomautti meitä annosten suuruudesta. Ja miten muutamaankin otteeseen joku paikallinen kehui kirkuvan punaista takkiani, koska se oli heidän mielestään kiva ja toi aurinkoa harmaaseen päivään. Oli hassua huomata, että jos vahingossa hipaiset metrossa istuessa vierustoveria, voit murinan sijasta saada takaisin hymyn – ehkä jopa juttukaverin. Itsehän pukkasin sunnuntaina kirpputorilla vieraillessamme ulos vessakopista niin lujaa, että syöksyin jotenkin ihmeellisesti erään naisen takamukseen kiinni. Esitin pahoittelut häpeissäni, mutta hän ei ollut moksiskaan kömpelyydestäni vaan nauroi minulle iloisesti. Samaisessa paikassa eräs toinen nainen lahjoitti minulle kaksi kaunista simpukkakulhoa lahjaksi, koska minulla ei ollut antaa hänelle kruunuja. Näitä kauniita pieniä hetkiä oli niin paljon, että aloimme jo vitsailla ihmisten onnellisuudesta.

Tein havaintoja paikallisista asukeista ja kyselin Kööpenhaminassa asuneelta ystävältäni syitä maassa vallitsevaan käsin kosketeltavaan onnellisuuteen. Esille nousivat muun muassa keskimääräistä lyhyempi työviikko, ekologisuus, läheiset välit ystäviin ja perheisiin, pyöräilyn ja ulkoilun suosiminen autossa istumisen sijaan, hyvä tulotaso ja hyggeilyn vaaliminen elämässä.

Hyggeä on selitetty läheisyyden luomisen taiteeksi, sielun viihtyisyydeksi, rauhoittavista asioista nauttimiseksi ja kaikeksi näiden väliltä. Oma suosikkini on kupillinen kaakaota kynttilänvalossa…Jokainen tietää, mitä hygge on, kun sen kokee. Kyse on hyggestä, kun on käpertynyt rakkaansa kainaloon sohvalla tai syö fiilisruokaa parhaiden ystäviensä seurassa. Sitä on myös raikas aamu, jolloin ikkunasta tulviva valo on täydellistä. Näin kertoo Hygge-kirjan kirjoittaja ja Tanskalaisen Happiness Research Instituten johtaja Meik Wiking, mies joka on tutkinut vuosikausia Tanskalaista elämäntapaa. Amen!

Meillähän on siis kaikki avaimet pyrkiä samaan onnellisuuteen täällä koto-Suomessa. Muistetaan vaan pysähtyä enemmän ja fiilistellä niitä elämän pieniä hyviä hetkiä. Nautitaan siitä, kun aurinko pilkahtaa ikkunasta kevään saapuessa tai siitä, kun ystäväsi pyytää sinua keskiviikko-iltana saunomaan luokseen – mene vaikka väsyttää. Fiilistele, osta saunakalja ja ilahduta ystävääsi kasvonaamiolla. Hyggeile! Ja muista, että viikossa on seitsemän päivää, ei kahta vaan seitsemän. Myös arki on tarkoitettu elämistä varten. Ja muista ne pienet kauniit teot, tervehtiminen kaupan kassalla, hymyileminen viehättävälle vastaantulijalle, auttaminen ja kiittäminen. Nauti lapsesi hymystä ja puolisosi onnistumisesta – siitä, että saatte elää ja hengittää. Ole kiitollinen elämästä – älä kyynisty, vaikka välillä on vaikeaa. Huuda, jos tuntuu siltä! Hanki uusi harrastus ja tutustu ihmisiin, tanssi ja tee asioita mukavuusalueesi ulkopuolella. Hiero vaikka kiviä yhteen, jos se tekee sinut onnelliseksi.

Sen sijaan, että olisin kirjoittanut kauniista meikistä, halusin kirjoittaa onnellisuudesta. Hymyilemisestä ja fiilistelystä, siitä mikä on meissä kaikkein kauneinta – se sisältä kumpuava kauneus.

 

 

VIHDOIN SE ON VALMIS!

Pakko sanoa että mulla on niin ristiriitaiset fiilikset tästä koko jutusta. Oon haaveillut omista sivuista jo pidemmän aikaa, mutta en ole ehkä oikein löytänyt oikeaa tietä tai fiilistä aloittaa niitä. Jotenkin bloggaaminen tuo mulle nykyään ekana mieleen toinen toistaan muistuttavat muotikuvaukset ja ”täydelliset ihmiset” niiden takana. Täydelliset kodit, parisuhteet,vaatekaapit, lapset, jne. Täydelliseltä vaikuttavat elämät. Ja se on juurikin pelottavaa sosiaalisessa mediassa – selaan sitä ihan liian monta tuntia päivässä ja tuhlaan aikaani miettien muiden elämää. Ja vertaillen. Vertaan omia vatsamakkaroitani muiden vartaloihin ja tekemiäni meikkejä jonkun toisen tekemiin. Mehän ollaan kaikki yksilöitä, eikä mulla tarvitse olla niin täydellistä kroppaa tai samanlaista huulipunaa laitettuna mitä jollakin toisella, sehän olisi itse asiassa aika tylsääkin. Ja älkää ymmärtäkö väärin, kaikilla on oma juttunsa ja sehän on parasta maailmassa. Mun pitää vaan tajuta omani. Ei miettiä, mitä joku haluaisi lukea, vaan kirjoittaa siitä mistä itse haluan – vertaamatta itseäni muihin. Olla oma itseni ja ymmärtää se, että todellisuus ja sosiaalinen media ovat kaksi täysin eri asiaa.

Elän siinä samassa ”täydellisessä” illuusiossa itsekin, harvemmin sitä postaa Instagramiin kuvaa, jossa on juuri itkenyt monta tuntia putkeen silmät niin turvonneena kiinni, ettei edes tunnista itseään peilistä. Enhän minäkään sitä tee, ja minäkin tykkään vaatteista ja kengistä – sekä myönnän olevani hieman turhamainen ihminen joissakin asioissa. Rakastan ottaa kuvia Kuuman täydellisistä avokado-toasteista. (Ne myös maistuu yhtä täydellisiltä kuin miltä ne näyttää, by the way.) Ja on kivempaa postata joku nätti kuva ja saada tykkäyksiä – niin se vain on. Koen olevani ja eläväni täysin samassa ympyrässä tavallaan – ympyrässä mikä ärsyttää minua ja haluaisin katkaista sen. Ainakin tehdä siihen pienen särön. Mutta haluaako kukaan ylipäätänsä kuulla epäonnistumisista tai huonoista päivistä? Onko se kauniisti aseteltu aamupala kuitenkin mielenkiintoisempi, kuin se sotkuinen pöytä aamupalan jäljiltä? Luulen, että välillä on mukavaa elää pienessä pumpulissa ja tehdä vähän turhamaisia juttuja. Mutta, sitten myös huomaan kaipaavani sitä todellisempaa, helpommin lähestyttävää – jollakin tavalla samaistuttavampaa sisältöä kaiken tämän täydellisyyden keskellä.

Haluaisin pystyä nauttimaan enemmän hetkestä ja pystyä sanomaan ääneen jos asiat ei aina mene niin kuin toivoisi. Ja olla armollinen itselleen. Nauttia, rakastaa, nauraa, hyväksyä omat ja muiden säröt. Olla tukena ja turvautua, kuunnella ja tulla kuulluksi. Tehdä oikeita valintoja ja mennä kohti hyvää oloa. Onneksi se matka on jo alkanut. Ja tällä hetkellä mulla on aika hyvä olla, vaikka jotkut tulevaisuuteen liittyvät asiat jännittävätkin kovasti ja tämän julkaiseminen sitäkin enemmän. Haluan jakaa iloja ja suruja, täydellisyyttä ja epätäydellisyyttä. Haluan kirjoittaa varmaan vähän kaikesta, fiilistellä mun meikki-, hius- ja ihonhoitojuttuja sekä elämää ylipäätänsä. Höpötellä kokkikokeiluista, ehkä uusien harrastusten löytämisestä aikuisiällä.. Haluaisin kertoa mielenkiintoisten ihmisten tarinoita ja höpötellä vaikkapa menestymisen tarpeesta ja onnellisuuden tavoittelemisesta. Aluksi ajattelin kirjoittavani pelkkiä kauneusjuttuja, mutta koskaan ei voi tietää mistä innostuu ja tällä hetkellä kirjoittaminen tuntuu aivan ihanalta! Joten parempi olla kategorisoimatta itseään mihinkään lokeroon.

Ja sen verran haluan kehaista itseäni, että sain luotua nämä sivut ilman yhtään koodaria ja olen siitä hemmetin ylpeä! Jotenkin nää tietokonejutut ei oo oikeen ollu mua varten. Väänsin jo itkua sekä koin suurta epätoivoa useamman päivän (viikon) tämän sivuston takia. Upeat kuvitukset piirsi mun lahjakas ystävä Aino. Esimerkiksi Ainosta haluan kirjoittaa myöhemmin lisää<3 Kiitos, Sita, Milla ja Tomppa – mun henkilökohtaiset IT-tukeni tämän projektin parissa. Huh tästä tekstistä tuli jotenkin aika henkilökohtainen, vaikka tarkoitus oli tehdä lyhyt ja kevyt aloituspostaus. No mutta, tällä mennään!

 

Anu